Ryhmän 2 keskustelumuistio

Ryhmä 2


Ryhmässä olivat Arja Alatalo, Jaana Nuottanen, Mika Nirvi, Erja Tynkkynen-Tammisuo, Merja Karjalainen, Minna Laitinen-Karipohja, Leila Saramäki, Mervi Varja, Riitta Aalto, Jaana Luotonen, Mikko Ylinen ja Katriina Mäkinen (kirjuri).



Keskustelimme kahdesta pääteemasta:
1. opistojen rooli uusien verkkovälitteisten opetusmuotojen kehittyessä
2. ohjaus- ja neuvontapalvelut avoimessa yliopisto-opetuksessa

1.
Verkkovälitteisen opetuksen yleistyessä opistojen rooli on muuttunut hyvin erilaiseksi. Opistoja pohdituttaa oppilaitoksen rooli ns. puhtaassa verkko-opetuksessa, jossa tuutorointi tulee avoimesta yliopistosta. Mitkä olisivat opiskelijan ja opiston kannalta mielekkäät ohjauspalvelut? Paikallinen ohjaus olisi selkeästi nivottava opetusohjelmaan, muutoin opiskelijat eivät saavu tilaisuuksiin vaikka niitä olisi helpostikin tarjolla. Kesäyliopistoissa ja kansalaisopistoissa ohjauksen järjestäminen on myös valtionavun kannalta ongelmallista. Kansaopistoissa on joissakin aineissa onnistuttu luomaan toimiva verkko-opetusta tukeva paikallinen ohjausjärjestelmä, mutta niissäkään kaikkea potentiaalia ei ole vielä käytetty ja arvioitu.

Verkkovälitteinen luento-opetus on hyväksi havaittu tapa toteuttaa opetusta: se säästää kustannuksia ja mahdollistaa opetuksen aloittamisen myös pienemmillä opiskelijamäärillä. Verkkovälitteisyys on myös lisännyt opistojen välistä yhteistyötä ja muuttanut opiskelumuotoja. Suoraan välitettävien luentojen ohella on mahdollista tehdä tallenteita, joita voidaan purkaa paikallisissa ryhmissä tuutorin johdolla. Näitä muotoja kehitetään ja testataan mm. Linjakkaasti yhdessä –hankkeessa, jossa toimijoina ovat avoimet ja kesäyliopistot.

Opistojen yhdessä järjestämä opetus saattaa jatkossa lisätä myös eri opistotyyppien yhteistyötä alueilla, se vähentää päällekkäisyyttä ja lisää opiskelijoiden valinnan mahdollisuutta. Uudet tavat järjestää opetusta edellyttävät tiiviimpää yhteistyötä opiston ja avoimen suunnittelijan välillä; se mahdollistaa kustannustehokkaamman tavan järjestää opetusta – ja parhaimmillaan - luo aidon vuoropuhelun kentän tarpeiden ja avoimen yliopiston välillä.

2.
Ryhmän keskeisimmäksi kehittämiskohteeksi nousi ohjaus- ja neuvontapalvelujen arviointi ja kehittäminen. Erilaisten opiskelumahdollisuuksien viidakossa opiskelijat tarvitsevat tehokkaampaa opintoneuvontaa jo ennen opintojen alkua. Opintojen eri vaiheissa ohjauksen tarve vaihtelee: aikuisoppijat ovat opiskelutaustaltaan hyvin erilaisia. Itä-Suomen yliopistossa meneillään oleva Virtukampus –hanke tuo toivottavasti uusia työkaluja avoimen ohjauskenttään.
Opiskelijan ohjauksessa työnjako ei ole aina selvä: mitkä kysymykset kuuluvat opiston vastattavaksi, mitkä kysymykset avoimelle ja mitkä ovat asioita, joissa vastuu kuuluu emoyliopistolle. Vaikka opiskelijalle ideaali tilanne olisi ’yhden luukun’ - periaate, työnjako ja sen selkiyttäminen on välttämätöntä.

Opistojen edustajat kiinnittivät huomiota sopimuskäytäntöihin, jotka ovat kaikissa avoimissa erilaiset. Yhtenäisemmät sopimukset helpottaisivat opistojen työtä ja nostaisivat ohjauspalvelujen laatua.
Avointen yliopistojen sopimuskäytännöt ja niiden yhtenäistäminen nostettiinkin yhdeksi mahdolliseksi kehittämishankkeeksi.